Teksti ja kuvat: Victor Paul

Tapaan vs. ympäristötarkastaja Natalia Heikkilän hieman ennen kello kymmentä aamulla Söderkullan kirjaston pysäkillä. Hyppäämme Heikkilän autoon ja hyvin nopeasti käy selväksi, että hänellä on paljon mielenkiintoista sanottavaa ympäristötarkastajan työstä.

Matkalla ensimmäiseen tarkastuskohteeseen Heikkilä kertoo päivän kulusta: kaksi levätarkastusta, joista ensimmäinen Taasjärvellä, johon nyt olemme menossa ja toinen Savijärvellä. Lisäksi käymme jakeluasemalla (ympäristötarkastajien nimitys huoltoasemille) sekä tarkistamme autoja, joita joku on jättänyt metsään vuosia sitten.

Saapuessamme Taasjärvelle Heikkilä pukee Sipoon logolla varustetun huomiotakin sekä työjalkineet kuten useimmilla tarkastuskäynneillä. Levää ei ole näkyvissä. Tästä Heikkilä syöttää myöhemmin tiedot Järvi-Meriwiki-verkkopalveluun, minkä seurauksena Taasjärven kohdalla näkyy tummanvihreä pallo.

Mitä sitten ympäristötarkastajan työhön kuuluu?

– Ympäristötarkastaja hoitaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäviin kuuluvia lupa- sekä valvonta-asioita. Lisäksi ympäristötarkastajat hoitavat laillisuusvalvontaa. Työ on ympäristösuojelulainsäädännön ja jätelainsäädännön valvomista, ympäristölupien tekemistä, valvontaa ja käsittelyä sekä jakeluasemien rekisteröintiä ja asvalttiasemien rekisteröintiä – ihan laidasta laitaan kaikkea, Heikkilä vastaa.

Huhhuh! Miten tuosta nyt ottaa selvää? Jatketaan tarkastuskierrosta Heikkilän kanssa ja selvitetään!

Seuraavaksi vuorossa on jakeluaseman tarkastus: huomiotakki niskaan ja kengät jalkaan. Tarkastaessaan asemaa Heikkilä kertoo mitä vaatimuksia jakeluasemille on ympäristönäkökannalta: Öljynerotuskaivoilla, jotka estävät jäteöljyn pääsemästä luontoon, tulee olla tietynväriset kannet. Palosammutin pitää olla helposti saatavissa, säiliöauton täyttöpiste on oltava suojassa törmäyksiltä ja niin edelleen.

Matkamme jatkuu Savijärvelle, joka on Heikkilälle erityisen tuttu paikka. Hän tekee lopputyötään Savijärven hoitokalastuksesta sekä keinoista, joilla Savijärven tilaa voisi parantaa. Lopputyönsä hän tekee Åbo Akademissa, jossa hän opiskelee ympäristö- ja meribiologiaa. Tutkimukselle on tilausta, sillä vesi Savijärvellä on levästä vihreää. Tarkastuksen jälkeen meitä vastaan pyöräilee mies, joka jää juttelemaan Heikkilän kanssa. Heikkilä kertookin, että kuntalaiset tulevat usein puhumaan erilaisista asioista hänen ollessaan tarkastuskäynneillä. Tämä on hieno kuulla!

Enää viimeinen tarkastuskohde jäljellä. Kuljemme heinikossa metsätietä pitkin jonkun matkaa, kunnes katseemme osuu erimallisiin autoihin, jotka ovat ruosteen ja sammaleen peitossa. Yhden auton päälle on jätetty vanhat mustat stereot. Yhteensä täällä on noin 40 autoa. Heikkilä ottaa kuvat autoista, minkä jälkeen jatkamme Kuntalaan. Täällä Heikkilä kirjoittaa sisäisen muistion tutkituista kohteista ja ilmoittaa kollegoilleen tutkittavien kohteiden tilan.

– Jokaisen tarkastuksen jälkeen kirjoitetaan tarkastusmuistio. Se joko lähetetään asiakkaalle tai sitten se toimii sisäisenä muistionamme tarkastuskäynnin havainnoista, Heikkilä selventää.

Heikkilä kertoo, että sisäinen muistio auttaa havainnollistamaan kuinka tilanteet ovat muuttuneet eri tarkastuskohdissa, kun kaikki tiedot kerääntyvät samalle paikalle.

Asiakkaalle lähetettävät muistiot toimitetaan silloin kun asiakas on ollut läsnä tarkastuksella sekä muistioon on kirjattu esimerkiksi kehotus. Kehotus voi olla esimerkiksi, että roskaantunut alue tulee siivota. Näiden kehotuksien toimeenpanoa valvotaan jälkitarkastuksilla.

Palataan metsään jätettyihin autoihin vielä. Heikkilän kertoo, että juuri hylätyt autot ovat yleisimpiä tarkastettavia asioita.

– Lopputulema on kuitenkin se, että haluamme nämä autot pois. Nyt mietimme, miten saamme ne pois parhaalla mahdollisella tavalla, jotta ympäristö ei pilaannu. Tämän tyyliset asiat ja niiden käsittely voi venyä pitkäksikin aikaa. Joskus autojen omistajuussuhteissa on epäselvyyksiä tai sitten asiakas on vaikeasti tavoitettavissa ja yhteistyö asian korjaamiseksi ei suju, Heikkilä selventää.

Vietettyäni päivän Heikkilän kanssa mietin, miltä Sipoo näyttäisi ilman ympäristövalvojaa.

–  Esimerkiksi ympäristölupia ei kirjoitettaisi, roskaantumisia ei valvottaisi ja ympäristöä ei otettaisi huomioon samalla lailla kuin nyt, Heikkilä toteaa.

Lisäksi kiinteistöt voisivat olla roskaantuneita, jätevesiasioita ja eläinsuojia ei valvottaisi.

– Tilanne olisi varmaan ihan katastrofaalinen, kun tietää kuinka paljon tätä työtä on, Heikkilä pohtii.

Kysyessäni lopuksi Heikkilältä, mikä on parasta hänen työssään, hän kertoo pitävänsä erityisesti siitä, kun tarkistettavien kohteiden puutteet korjaantuvat:

– Näkee konkreettisesti työn jäljen ja sen, että olet tehnyt jotain oikein.

Natalia Heikkilä työskentelee Sipoon ympäristövalvonnassa. Voit olla Sipoon ympäristötarkastajiin tai ympäristöasiantuntijalle yhteydessä esimerkiksi roskaantumisissa tai jätevesiasioissa ensisijaisesti lähettämällä sähköpostia heidän yhteiseen osoitteeseensa: ymparisto@sipoo.fi. Voit tarvittaessa olla heihin myös yhteydessä puhelimitse tiistaisin kello 11–12 sekä keskiviikkoisin ja torstaisin kello 12–13. Tarkemmat yhteystiedot löydät tästä.

Taasjärvi ja Savijärvi ovat mukana Suomen ympäristökeskuksen, ELY-keskusten ja kuntien yhdessä toteuttamassa valtakunnallisessa sinileväseurannassa. Sen avulla pyritään saamaan yleiskuva koko maan sinilevätilanteesta.

Muiden uimarantojen vedenlaatu, kuten Pilvijärvi ja Möträsk, tutkitaan 3–4 kertaa uimakauden aikana. Porvoon kaupungin ympäristöterveydenhuolto toteuttaa tutkimukset.

Linkit: