Sipoon opistolla on ollut OPH:n rahoittama hanke tänä vuonna nimeltään Kaikkien opisto. 

Tarkoituksena on ollut edistää mm saavutettavuutta, selkokielisyyttä, moniäänisyyttä, monikielisyyttä; yksinkertaisesti saada opiskelijoita tuntemaan, että Sipoon opisto on heidän opistonsa, Kaikkien opisto. Podcast sarjassa on haluttu kuulla erilaisten ihmisten ääniä, kaikki haastateltavat ovat käyneet tai käyvät Sipoon opiston kurssilla, jotkut käyvät monella eri kursseilla. Yksi haastateltavista on Sipoon opiston opettaja. Haastateltavat ovat eri ikäisiä ja taustaisia, nuorin oli haastateltaessa 13-vuotias, mukana on työikäisiä ja myös eläkeiän ylittäneitä. Haastatteluja on yhteensä 6 ja äänet ovat ihanan erilaisia, niin kuin toivommekin.  

Ensimmäisessä jaksossa Ihab ja Katja kertovat tapahtumarikkaasta elämästään ja saavutuksistaan, kuinka Ihab on tullut Irakista ja opetellut suomen kielen ensin opiston kurssilla ja saanut erilaisia töitä ja luonut karateseuran Sipoossa yhdessä Katjan kanssa. Tällä karateseuralla on suuri merkitys monikulttuurisille nuorille ja lapsille ja auttaa heitä pääsemään sisään suomalaiseen yhteiskuntaan. 

Toisessa jaksossa Emilia ja hänen isänsä Janne kertovat mitä heille harrastukset merkitsevät ja miksi Janne ajattelee, että on tärkeää antaa lapsensa kokeilla eri harrastuksia. Selviää että Janne itse on avoin ja ennakkoluuloton ja että hän itse on harrastanut vaikka mitä. Tämä kiinnostus uusia asioita kohtaan on tarttunut tyttäreen, jolla on aikamoinen lista harrastuksia, on jo ”harrastajakonkari”.

Kolmannessa jaksossa Susanna ja Raija puhuvat (ruotsiksi) Roligt på svenska -kurssista.  Susanna on sitä mieltä, että kurssi on kuin kielikylpy, kielikylpy aikuisille. Kaikki puhuvat ruotsia, eikä tarvitse ”osata”, ja Raija sanoo, että jos joku ei löydä sanaa, niin toiset auttavat. Monet kurssilaiset käyvät jo toista vuotta kurssia ja olemme oppineet tuntemaan toisiamme samalla kun puhumme ruotsia. Raija käy muillakin kursseilla opistolla, hänelle taitaa harrastaminen olla elämää. Hän sanookin, että hän melkein rakastaa Sipoon opistoa! Siihen haastattelija (allekirjoittanut) tokaisee: ”Raija, sinä kyllä rakastat Sipoon opistoa, ei vain melkein.” 

Aulikki on ollut mukana Sipoon opiston kursseilla alusta asti ja kertoo neljännessä jaksossa, minkälaista opistolla oli opiskella ennen ja miksi hänelle vironkielenkurssi tuli hänelle niin tärkeäksi että kävi siellä 4 vuotta ja sai ystäviäkin kurssilta. Aulikki on käsityönopettaja ja hän oli 30 vuotta käsityönohjaajana Nikkilän sairaalassa ja sai kokea, miten potilaiden olo koheni tehdessään käsitöitä.  

Viidennessä jaksossa Ursula avaa ajatuksiaan laulumaailmasta (ruotsiksi). Hänen elämänsä on eläkeläisenä ”pelkkää laulua”. Hän kertoo nuoruuden haaveistaan, tulla laulajaksi. Kävikö haave toteen? Se selviää kuuntelemalla. Ursula sanoo, että laulu, se on hänen tapansa puhua. Miten sujuu budjetista puhuminen suurelle yleisölle? Sen kertominen, että odotettu budjetti onkin pienempi kuin yleisö on toivonut? No, asianhan voi myös laulaa!  

Viimeisessä jaksossa puhumme niinkin isosta asiasta kuin ”Kirjojen kirjasta” Railin kanssa. Mutta ”älkää peljätkö”! Aihe ei ole niin vakava kuin mitä voisi luulla, vaan hyvin mielenkiintoinen. Raili opettaa raamattukurssia ja se tapahtuu pelkästään verkossa. Kurssi on täpötäynnä, melkein 40 oppilasta! Oppilaita tulee ympäri Suomea ja kaikki voivat osallistua kotoa käsin. Ja kaikki ovat tervetulleita mukaan! 

Toivotan teille kaikille ihanaa kesää, lämpimiä päiviä, raikastavia uintihetkiä, rauhallisia hetkiä, pitkiä aamuja, kahvia puutarhassa, jos teillä on onni omistaa sellainen ja jos pidätte kahvista. Paljon iloa podcast-sarjaa kuunnellessa, ehkä riippumatossa? Haluan kiittää kaikkia haastateltavia mukavista juttutuokioista ja mielenkiintoisesta ja antoisasta seurasta. 

-Theresa Laurikka