Opistopodissa Kuorolaulua – Körsång 3: Teppo Salakka ja Kuorokavalkadi

”Joka ilta pitää tulla onnistumisen hetkiä”

Kun kysyn Teppo Salakalta, menikö esittely, tittelit oikein, kun esittelen hänet kuulijoille musiikkineuvoksena, kuoronjohtajana ja muusikkona haastattelun alussa, hän vastaa, että meni, mutta että titteleistä tärkein hänelle itselleen on muusikko. Salakka ei edes koskaan oikeastaan ole kokenut itsensä kuoronjohtajaksi:

”Olen muusikko. Johtaminen on yhteistyötä, jota tehdään yhdessä laulajien kanssa. En koe olevani johtaja, joka vetää laumaa johonkin suuntaan, vaan olen siinä laumassa itse menemässä sinne suuntaan.”

”Joka ilta pitää tulla onnistumisen hetkiä, ei vaan minulle, vaan myös laulajille”, hän myös sanoo, kun puhutaan kuoronjohtamisesta. Puhumme myös kuorolaulun merkitysestä ihmisille ja paljon on sanottavaa siitä. Tepon omilla sanoilla:

”Kuoro on ainoa musiikillinen kokoonpano, jossa kohtuullisella, ehkä joskus vaatimattomallakin henkilökohtaisilla valmiuksilla, pääsee tekemään musiikkia, joka loppupuolella voi kuulostaa yllättävänkin korkeatasoiselta ja aivan jopa ammattitasoiselta”.

Sipoon kuoroelämästä hän toteaa, että Sipoon rikkaus on kuorojen määrä, ja että kuorot kokoavat lähiseudun ihmiset yhteen toimimaan musiikin parissa. Siinä tulee musiikki- ja yhteisöllisyysaspektit yhdistyneenä.

Kuorokavalkadi-idea tulikin siitä, että kootaan sipoolaiset kuorot yhteen yhteisöllisyyden merkeissä.” Liian vähän me kuuntelemme toisiamme”, toteaa Salakka ja jatkaa, että Kuorokavalkadi voi toimia myös näyteikkunana kuoroille esittää omaa toimintansa. Harvoin kuorot pääsevät osallistumaan toistensa konsertteihin ja tapamaan toisiaan ja saada vaikutteita toisiltaan. Kuorokavalkadissa kaikki nämä asiat toteutuvat.

Kuorot saavat myös palautetta esityksistään, Salakalta ja joltain lauluun painottuneelta henkilöltä. Tällä seitsemännellä kerralla palautetta antaa Salakan vaimo, laulaja ja laulupedagogi Maria Baijars-Salakka.

Tepon mielestä palauteen anto on mieluisaa ja hän haluaa olla kannustava ja myös antaa eteenpäin vievää palautetta.” Kaikki esitykset ovat olleet ilo kuunnella, rehellisesti sanottuna”, hän kertoo innostuneesti.

Haastattelun jälkeen pääsemme osaksi seitsemännen Kuorokavalkadin tunnelmaa, kun astun Juhlatalon ovesta sisään. Kahvilassa tapaan Bitte Sivénin, joka laulaa Roostaggarna kuorossa ja hän kertoo vähän omista tunnelmistaan ja odotuksistaan. Kahvilassa on myös Raija Tikkanen juomassa kahvia ja syömässä kakkua yhdessä lauluystäviensä kanssa. Hänkin kertoo omista tunnelmistaan ennen tapahtuman alkua, yhdessä Paula Juvosen kanssa, joka on Sipoon Soinnun pitkäaikaisin laulaja. Tämän jälkeen pääsen itse juomaan kahvia ja syömään hyvää kakkua kahvilassa, kun odottelen että Kavalkadi alkaa. Vihdoin se sitten alkaakin ja kaikki kuorot, jotka muuten kuuluvat Sipoon opistoon: Sibbo Sångarbröder, Sipoon Sointu, Box Sångkör, Östersundom sångkör, Roostaggarna, Sibbo Vokalensemble ja  Lux Aurea, pääsevät ääneen. Minä istun aika edessä, koska olen saanut Tepolta luvan nauhoittaa kuorojen yhteislaulua. On nautinnollista istua ja saada kuunnella ja katsoa kuoroja, joiden vaatetus on myös keväinen ja värikäs ja joka sointuu hyvin kappaleiden kanssa. Saan nauttia kuorojen musiikillisesta ilmaisusta, josta Teppo kertoi haastattelusta. Huomaan itkeväni liikutuksesta, tanssivani tuolissani svengaavan musiikin parissa, taputtelevani tahdissa, ja naputtelevani sormiani musiikin mukana. Meitä suorastaan kehotetaan kuorojen osalta tekemään niin, ja se on mukaansa tempaavaa! Saamme kuulla lauluja esimerkiksi ruusuista, päivänkakkarasta ja timoteistä. Huomaan että olen siirtynyt laulujen mukana mielessäni kesään ja näen nuo kaikki kukat sieluni silmin. Näen ja tunnen miten timotei heiluu kevyesti lämpimässä kesätuulessa.

Kaikki kuorot saavat laulaa maksimissaan kolme kappaletta. Esitysten jälkeen annetaan palautetta ja kuorot jäävät kuuntelemaan. Palaute on aina kannustavaa, mutta myös kehitettävää löytyy, niin että kuorot saavat ehdotuksia mitä voisivat työstää eteenpäin.

Kaikkien esitysten jälkeen Teppo, joka toimii myös juontajana, laulattaa kaikkia salissa istuvia ja kuoroja. Saamme valita kaikki oman äänen ja hymistä sitä yhdessä. Tästä saamme podissa kuulla ääninäytteen. Lopulta kuorot laulavat kaksi kaanonia yhdessä, josta saamme kuulla ”Willkommen,lieber schöner Mai”.

Viimeinen kaanon, ”Hymn to the world” on hyvin ajankohtainen rauhaa rakentavalla sanomallaan. Myös se liikuttaa syvästi. Lähden kotiin onnellisena ja vaikutuksista täynnä.

Kyllä kuorolaulussa on jotain aivan erityistä!!

-Theresa