Opistoblogi: Muistoja Sipoon opistosta

Vuosi 1980 oli suuren rockabilly-boomin kukoistusaikaa. Kun vanhempani kysyivät minulta – teini-iän kynnykselle vasta kurkottelevalta pojankoltiaiselta – halusinko itse jotenkin soittaa tai harrastaa musiikkia, kerroin että jos jotain, niin tahtoisin kitaran. Musiikki-Fazerilta sellainen minulle sitten hankittiinkin, nailonkielinen Landola. Kielet vaihdoin vain nurin, eli näin itsepäisen vasenkätiselle sopivaksi.
Kansalaisopistossa oli tuolloin tarjolla kitaransoiton alkeiskurssi, jolle naapurin Ollin kanssa heti ilmoittauduimme. Kurssia veti silloisen ja nyt jo puretun Nikkilän yläasteen musiikkiluokassa Jouko Mäki, ja siellä oli puolisen tusinaa nuorukaista haparoiden tapailemassa kauloilta sointuja ja melodioita. Kokoonnuimme kerran viikossa. Muistan että illat olivat pimeitä ja kävelymatka joskus aika kylmä. Tunnelma luokassa oli utelias ja rento.

Mahtoiko kuinka ahkeraa harjoittelumme tuolloin olla, mutta jotain edistystä tapahtui, sillä seuraavana syksynä (1981) molemmat jatkoimme bändikurssille. Se tuntuikin jo isolta harppaukselta eteenpäin. Ja vaati sen, että kurssin alettua minullekin täytyi ostaa sähkökitara. Pääkaupunkiseudun ehkä ainoa vasuri löytyi pienestä soitinliikkeestä Ruskeasuolta: Hondon valmistama Stratocasterin kopio, joka oli ja yhä on melko raskas soitettava…

Osallistujat olivat samaa ikäluokkaa tai hitusen vanhempia, ja useimmat heistä tiesin yläasteelta, jota juuri olin alkanut samassa rakennuksessa käymään. (Muistan melkein kaikki nimetkin, vaikkei niitä ehkä tässä tarvitse mainita kokonaan: Olli K., Risto ja Kari K., Marko S., Janne J., Tommi M., Panu A., Atro, Tapio L., Antti J., Teppo P. jne.)

Bändiporukka oli jaettu pariin kolmeen ryhmään siten, että jokaisella oli muutama biisi treenattavana. Kitaroiden lisäksi soittajista ja soittimista löytyi nyt myös basso ja rummut. Tavoitteenahan oli esiintyä opiston joulu- ja kevätjuhlissa. Vaikka kaverit olivat nuoria ja villejä, piti tuo oppimisenhalu kuria niin, ettei homma missään vaiheessa riistäytynyt käsistä. Rummuista toki lähti melkoisesti ääntä…

Avulias opettaja Jouko ehdotteli meille kappaleita, joista saimme valita mieleisiämme. Laulajia ei ollut, joten repertuaari muodostui enemmän tai vähemmän rautalankaiseksi, ajan muoti-ilmiönkin huomioiden. Shakin’ All Over, See You Later Alligator, Perfidia, Apache, Riders In The Sky, Saturday Night At The Duckpond… Kunkin oma instrumentti ja osuus bändissä valikoitui jotenkin vain itsestään. Minä soitin komppia. Ensimmäinen kappale, jonka sain harjoitella ja jonka myös esitin 1981 joulujuhlassa oli tuttu Nousevan Auringon Talo, The House Of The Rising Sun.

Opiston joulujuhla 1981, Vanha kunnantalo. (Kari K., Janne J., Olli K., Markku Peltola ja rumpujen takana Panu A)

Komu eli vanha kunnantalo (jossa nykyään toimii Lilla Villan) sai näin olla estradi ensiesiintymiselleni! Päänäyttämöllä oli muita esityksiä, mutta sivulava varattiin bändien touhuille. Se oli elähdyttävää, alullepanevaa ja inspiroivaa! Alkukipinä pitkälle muusikon uralleni, joka on jatkunut tähän päivään asti.
Samoilla opiston kurssilta saaduilla eväillä ja samalla porukalla soitimme vielä joissain koulutapahtumissakin, sekä tietysti autotallissa, ja seuraavana vuonna opiston omissa kevätjuhlissa.

 

Opiston kevätjuhla 1982, Vanha kunnantalo. (Markku Peltola, Olli K., Teppo P.)

Ensimmäinen osallistumiseni Sipoon kansalaisopiston toimintaan tuo mieleen lämpimiä ja mieluisia muistoja, ystäviäkin. Viimeiseksi se ei suinkaan jäänyt, ja viime vuosina myös itse olen pitänyt erilaisia kursseja opistolla. Mutta noista myöhemmistä vuosikymmenistä (rakukeramiikka, Blomqvistin tanssikurssi, grafiikka, maalaus ym.) kenties lisää toiste.

Nämä muistelut saivatkin miettimään, että millaiseksi nykyajan vastaava kurssi mahtaisi muodostua? Kaikki tuo ei-digitaalinen äänituotanto ja fyysinen soittaminen kun vaikuttaa olevan enenevästi vain vanhojen dinosauruksien puuhaa…?

Opistolaisterveisin,
Markku Peltola

Viimeksi muokattu 13.09.2021