12.02.2015

Kunnanjohtajan blogikirjoitus: Koko kylä kasvattaa

Tämä kunnanjohtajan blogikirjoitus vuodelta 2015 on tullut uudelleen ajankohtaiseksi viime viikkojen tapahtumien jälkeen:

12.2.2015
Sekä Nikkilää että Söderkullaa on jo jonkin aikaa pyyhkäissyt sellainen väkivallan ja ilkivallan aalto, jota ainakin minun on vaikea käsittää. Sytytettyjä tulipaloja, rikottuja ikkunoita, varastettuja kassakoneita, puhkottu kuplahalli, tappeluita, työmaa-alueisiin kohdistuneita tihutöitä ja koirankakkakepposia, vain muutamia viime viikkojen tapahtumista mainitakseni.

Yhteiskunnan hyvinvoinnin tilaa kuvaavat indikaattorit, kuten työttömyys ja lasten huostaanotot, osoittavat tosin huonompaan suuntaan, mutteivät kuitenkaan samassa määrin kuin Suomen kunnissa ylipäätään. Lisäksi Sipoo on monikyläinen yhdyskunta, jonka ei teoriassa pitäisi kärsiä yllä mainitun kaltaisesta vandalismista.

Aivan ensimmäiseksi minunkin ajatukseni johtavat nuorisojengeihin. Samalla haluan kuitenkin korostaa, että on täysin väärin syyttää yleistäen nuorisoa näistä ongelmista. Uskallan väittää, että tämän päivän nuoriso on ylipäätään fiksumpaa ja yhteiskuntakelpoisempaa kuin esimerkiksi minun nuoruudessani. Suurin osa nuorisosta myös tuomitsee tällaisen ilkivallan.

Sipoossa keskustelu käy nyt kuumana siitä, kuinka vandalismi saataisiin kuriin ja siitä, kenen syytä tämä ilkivalta-aalto on. Milloin syytetään nuorisoa, poliisia, koulua, milloin vanhempia. On kuitenkin selvää, etteivät poliisin resurssit vuosien leikkausten jälkeen enää riitä pikkurikosten ratkomiseen, vaikka tämänkaltaisten tehtävien pitäisi kuulua poliisille. Minusta meillä on kuitenkin oikeus vaatia poliisia puuttumaan voimakkaasti tähän vandalismiaaltoon, joka tulee kalliiksi meille kaikille. Voidaan myös kysyä, pitäisikö vanhempien aloittaa partiointi kylissä tai olisiko jopa harkittava kunnallisen kyläpoliisin palkkaamista, jotta saisimme ilkivallan kuriin. Kaikki tämä on kuitenkin vain puuttumista oireisiin eikä paljoakaan vaikuta ilmiön syihin.

Nuorten, jotka vandalisoivat ja tekevät kolttosia jengeissä, ei automaattisesti tarvitse tulla avioeroperheistä tai moniongelmaisista perheistä, kuten ensin helposti ajattelemme. Aivan yhtä hyvin kyseessä voi olla hyvin toimeentuleva perhe, jonka molemmat vanhemmat keskittyvät uraansa eikä heillä sen vuoksi ole aikaa lapsilleen. Yhteisenä nimittäjänä on kuitenkin, että ongelmia syntyy, jos nuorella ei ole kotona ketään, joka välittää. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että kasvatus tapahtuu pääasiallisesti ennen teini-ikää, jolloin lapsi ei ole vielä aloittanut itsenäistymisprosessiaan.

Tässä muutamia vihjeitä kaikille vanhemmille:
1. Anna lapselle aikaasi.
2. Syökää yhdessä ainakin yksi ateria päivässä.
3. Keksikää yhteinen harrastus tai ole aktiivisesti kiinnostunut lapsesi tekemisistä.
4. Opi tuntemaan lapsesi kaverit.
5. Vältä antamasta lapsellesi kuvaa, että aikuisten elämä on yhtä tuskaa.


Tämän päivän yhteiskunnassa on kuitenkin yhä vaikeampaa tasapainotella perhe-elämän ja yhteiskunnan asettamien vaatimusten välillä. Tämän vuoksi suvulla, ystävillä ja lähiympäristöllä on yhä tärkeämpi asema lasten ja nuorten turvallisuudentunteen luomisessa.

Pitäisi olla luonnollista ja toivottavaa, että jos lapsi tekee kolttosia, naapurit ja lähiympäristössä asuvat tuttavat saavat, voivat ja haluavat puuttua asiaan ja kertoa vanhemmille, mitä on tapahtunut. Saman pitäisi koskea myös koulua ja harrastuksia. Meidän tulisi vaalia talkoohenkeä, jolloin koko yhteisö sitoutuisi aktiivisemmin viihtyisän lähiympäristön luomiseen, jossa asukkaat, erityisesti nuoret, tuntevat itsensä tyytyväisiksi ja ylpeiksi. Myös paikallisilla yhdistyksillä ja järjestöillä on keskeinen roolinsa viihtyvyyden luomisessa. Tervehenkiset harrastukset, lapsen kunnianhimon tasosta riippumatta, tuovat mukanaan ystäviä ja luovat yhteisöllisyyttä.

Vetoomukseni on:
Käykäämme yhdessä taistoon välinpitämättömyyttä ja liiallista individualismia vastaan!

Kylissämme, ensisijaisesti Nikkilässä ja Söderkullassa, tulisi kaikkien osapuolten – asukkaiden, yhdistysten, seurakunnan, kunnan ja muiden viranomaisten – kokoontua pohtimaan avoimesti, kuinka paikallista yhteenkuuluvuutta voidaan parantaa. Ja sitten panna toimeksi. Ja nuoret pitää muistaa ottaa aktiivisesti mukaan toimintaan.

Kunta voi tehdä aloitteen. Olemme tehneet sen kutsumalla koolle Nuorisokumppanuus-työryhmän, josta työtä lähdetään laajentamaan. Olemme myös käynnistäneet erityisesti teini-ikäisten perheille suunnattuja tukitoimia, joita toivomme vanhempien hyödyntävän ennen kuin teini-iän ongelmat alkavat kasaantua.

Lähettäjä
Paula Ropponen
12.02.2015
Viimeksi muokattu
27.01.2017