26.10.2011

Sipoo ja kuntarakenneuudistus

Hallitus työskentelee paineen alla määritelläkseen mallin maamme kuntarakenteen uudistamiseksi. Lähtökohtana ovat vahvat peruskunnat, joiden tulee pystyä itsenäisesti hoitamaan asukkaiden palvelut vaativaa erikoissairaanhoitoa ja sosiaalihuoltoa lukuun ottamatta.

Näin voidaan poistaa välitasot, kuten sairaanhoitopiirit. Kuntia muodostettaessa tärkeä kriteeri on luonnolliset työssäkäyntialueet. Sanotaan myös, että tämä uudistus koskettaa kaikkia kuntia. Pääkaupunkialueen 14 kunnalle - niin kutsutulle metropolialueelle – suunnitellaan hallitusohjelman mukaan jonkinlaista erityisratkaisua, joka tukeutuu maankäytön, asumisen ja liikenteen koordinointiin. Mutta ei ole sanottua, että tämä tehtäisiin ilman, että ensin muutetaan kuntarakennetta myös täällä.  

Helsingin Sanomissa julkaistiin 24. syyskuuta karttaehdotus Uudenmaan kuntakartan rakenteeksi.  Kartan lähtökohtana oli 8 kuntaa ja Sipoon osalta dramaattista kartassa oli se, että tässä mallissa kunta oli jaettu puoliksi Helsingille ja puoliksi Keravasta, Järvenpäästä ja Tuusulasta muodostetulle kunnalle.  Tästä sai alkunsa mediamyrsky ja sen jälkeen eri kuntarakennespekulaatiot ovat käyneet ylikierroksilla.  

Heijastelen tässä tätä uudistusta ja kuvittelen, miten se jatkuu Sipoon osalta. Ajatukseni perustuvat kokemuksiini Turunmaan kuntaliitosprosessista ja niihin suunnitelmiin, jotka on tähän mennessä esitelty. Aika näyttää pitääkö tämä paikkaansa.  

Sipoon kunnan työntekijöiden ei tarvitse olla huolissaan 

Kuntauudistus kestää useita vuosia riippumatta siitä, kuinka nopeasti hallitus yrittää saada sen toteutettua. Ainakin ehdotus uudeksi kuntarakenteeksi on tarkoitus olla valmiina joulukuun alussa ja vuoden 2012 alussa on kuntien vuoro lausua mielipiteensä kysymyksestä. Lakivalmistelua tehtäneen kuntavaalien kanssa rinnakkain ensi vuoden aikana. Kuntien pitäisi tehdä tulevat päätöksensä seuraavan valtuustokauden aikana siten, että mahdolliset rakenteelliset muutokset astuisivat voimaan viimeistään 1.1.2017, toisin sanoen kunnallisvaalien yhteydessä. Kuntien työntekijät saavat siinä tapauksessa viiden vuoden työsuhdeturvan, mikä tarkoittaa sitä, että Sipoon kunnan työntekijöiden ei tarvitse olla huolissaan.  

Ilman pakkoa Sipoo tuskin suostuu kuntaliitokseen 

Olen viime aikoina leikitellyt mielessäni eri rakenteellisilla vaihtoehdoilla. Vaikka kuinka pallottelen eri vaihtoehdoilla, minun on vaikea löytää muuta kuntarakennemallia kuin itsenäinen Sipoo, joka paremmin turvaisi sipoolaisten kaksikielisen palvelun.  Suurimman maantieteellisen huolen minulle aiheuttaa Nikkilä. En voi tänä päivänä kuvitella, että jollakin suuremmista naapurikunnistamme olisi mielenkiintoa kehittää Nikkilän aluetta aktiivisesti – päinvastoin on olemassa suuri riski, että Nikkilän elinkeino- ja palvelukehitys taantuisi. Siksi luulen, että tarvitaan lainsäädäntöön perustuvia pakkotoimenpiteitä ennen kuin Sipoo olisi valmis liittymään johonkin suurempaan kuntaan tai suostuisi jaettavaksi.  

Mitä nämä pakkotoimenpiteen sitten olisivat? Hallitus on useaan kertaan sanonut, että se ei aja pakkoliitoksia, mutta haluaa tosin ohjata suurempiin kuntayksiköihin muilla keinoin.  

Lainsäädännöllisesti yksi vaihtoehto on yhdistää erikoissairaanhoito peruskuntiin. Tästä Sipoon olisi vaikea selviytyä, mikäli ostopalveluvaihtoehtoa ei sallita. On tosin vaikeaa kuvitella, että kuntien ei tulevaisuudessa sallittaisi ostaa erikoissairaanhoidon palveluja toiselta peruskunnalta tai yksityiseltä yritykseltä.  

Toinen äskettäin median kautta esiin tullut vaihtoehto olisi kunnille asetettavat kunnallisvero- ja lainakatot. Erityisesti lainakaton osalta tätä on vaikea luoda, koska kunnilla on tänä päivänä paljon erilaisia niin kutsuttuja konsernirakenteita kuntien omistamissa osakeyhtiöissä. Kuntien kasvuennusteet vaikuttavat myös niiden takaisinmaksukykyyn ja siten kantokyky tulisi huomioida lainakatossa. Tässä skenaariossa Sipoo pärjäisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä erittäin hyvin.  

Suomella ei ole varaa näin moneen kuntaan? 

Se mikä minua ehkä eniten hämmästyttää tässä kuntarakennekeskustelussa on puheet siitä, että Suomella ei ole enää varaa näin suuriin kunnallisiin menoihin.  Puhutaan nk. kestävyysvajeesta, joka vain kasvaa ja kuntien määrän vähentäminen olisi tapa tämän korjaamiseksi.  Maalaisjärki sanoo, että siinä tilanteessa menot pitäisi suhteuttaa tuloihin ja nimenomaan kansallisella tasolla. Se ei enää toimi, että samaan aikaan, kun Valtionvarainministeriö vaatii kunnilta säästöjä, muut ministeriöt eivät vähennä kuntien lakisääteisiä tehtäviä vaan päinvastoin työskentelevät aktiivisesti niiden lisäämiseksi. Kuntauudistus ei siis tästä näkökulmasta korjaa syitä vaan parantelee vain seurauksia. Tämän lisäksi on runsaasti todisteita kuntaliitoksista aiheutuvasta kustannuksien noususta, joka johtuu palkkatasauksista, palvelutasauksista ja investointi-innosta juuri ennen kuntaliitoksen toteutumista.  

Voimme varautua siihen, että nämä rakennespekulaatiot jatkuvat kiivaina koko ensi vuoden. Sipoo on joka tapauksessa yksi Suomen suurimmista kunnista ja taloudellisilta edellytyksiltään yksi parhaimmista kasvukunnista. Luomme nyt uskottavaa tulevaisuudenkuvaa Sipoosta 20 vuodeksi eteenpäin todistaaksemme tämän todeksi.  
 

Mikael Grannas 

PS. Olen jo noin puolen vuoden ajan kirjoittanut Twitterissä melko säännöllisesti lyhyitä kirjoituksia päivän teemaan liittyvistä asioista Sipoon osalta.  Kirjoitan sekä ruotsiksi että suomeksi ja sisällöt eri kieliversioissa saattavat vaihdella. Linkin Twitter-tililleni  löydät tämän sivun oikeasta laidasta.

Lähettäjä
Marja Teljamo
26.10.2011
Viimeksi muokattu
27.10.2011